JUDITIN KIRJA

Luku 7


1. Seuraavana p�iv�n� Holofernes k�ski koko sotajoukkonsa ja kaiken v�en, joka oli tullut h�nen tyk�ns� auttamaan h�nt� taistelussa, l�hte� liikkeelle Beetyluaa vastaan ja miehitt�� yl�s vuoristoon kulkevat tiet ja ryhty� sotaan israelilaisia vastaan.
2. Sin� p�iv�n� l�htiv�t liikkeelle kaikki heid�n sotakuntoiset miehens�; ja heid�n sotavoimansa olivat vahvuudeltaan sata seitsem�nkymment� tuhatta jalka - ja kaksitoista tuhatta ratsumiest�, lukuunottamatta kuormastoa. Ja miesten luku, jotka seurasivat sit� jalan, oli ylen suuri.
3. Ja he pystyttiv�t leirins� laaksoon l�helle Beetyluaa l�hteen tyk�, niin ett� se leveydelt��n ulottui Dootaimin ohitse Beelbaimiin ja pituudeltaan Beetyluasta Kyamoniin, joka on vastap��t� Esdrelonia.
4. Mutta kun israelilaiset n�kiv�t, kuinka paljon heit� oli, kauhistuivat he suuresti ja sanoivat toinen toisellensa: "Nyt n�m� kalvavat puhtaaksi koko maan pinnan, eiv�tk� korkeat vuoret, eiv�t laaksot eik� kukkulat voi kest�� niiden painoa".
5. Ja he tarttuivat kukin sota-aseisiinsa ja sytyttiv�t tulet torneihinsa ja pysyiv�t vartiopaikoillaan koko sen y�n.
6. Mutta toisena p�iv�n� Holofernes vei koko ratsuv�kens� ulos Beetyluassa olevien israelilaisten n�hden
7. ja tutki heid�n kaupunkiinsa johtavat tiet ja etsi vesil�hteet ja miehitti ne ja asetti sotilasvartiostot niit� vartioimaan, mutta itse h�n palasi takaisin v�kens� tyk�.
8. Silloin tulivat h�nen luoksensa kaikki Eesaun lasten p��miehet ja kaikki Mooabin kansan johtajat ja rannikkoseudun sotap��lik�t ja sanoivat:
9. "Kuulkoon herramme, mit� me sanomme, ettei sotajoukollesi tapahtuisi mit��n vahinkoa.
10. Sill� t�m� israelilaisten kansa ei turvaa keih�isiins�, vaan niiden vuorten korkeuteen, joilla he asuvat. Sill� ei ole helppo tunkeutua heid�n vuortensa huipuille.
11. �l� siis, herra, sodi heit� vastaan sill� tapaa, kuin taisteluj�rjestyksess� soditaan; silloin ei ainoakaan mies sinun v�est�si ole kaatuva.
12. Pysy leiriss�si ja pid� sotajoukkosi jokainen mies suojassa. Miehitt�k��t sinun palvelijasi vain sen vesil�hteen, joka pulppuaa vuoren juurelta,
13. sill� siit� noutavat vetens� kaikki Beetyluan asukkaat. Niin he menehtyv�t janoon ja j�tt�v�t kaupunkinsa. Ja me menemme v�kinemme yl�s l�heisille vuorten huipuille ja leiriydymme niille vartioidaksemme, ettei yksik��n mies p��se ulos kaupungista.
14. Silloin he ja heid�n vaimonsa ja lapsensa n��ntyv�t n�lk��n, ja ennenkuin ainoakaan miekanisku on heihin sattunut, he makaavat kuolleina oman kaupunkinsa kaduilla;
15. niin sin� kostat heille ankarasti sen, ett� ovat nousseet sinua vastustamaan eiv�tk� ole rauhallisesti tulleet sinua kohtaamaan."
16. Heid�n sanansa mielyttiv�t Holofernesta ja kaikkia h�nen palvelijoitansa; ja h�n k�ski tehd�, niinkuin he olivat puhuneet.
17. Niin ammonilaisten leiri l�hti liikkeelle ja heid�n mukanansa viisituhatta assurilaista, ja he leiriytyiv�t laaksoon ja miehittiv�t israelilaisten vesipaikat ja l�hteet.
18. Ja Eesaun lapset ja ammonilaiset nousivat vuoristoon ja leiriytyiv�t siell� vastap��t� Dootaimia ja l�hettiv�t osastoja etel��n ja it��n p�in Egrebelin vaiheille, joka on Kuusin l�heisyydess� Mokmurin tulvapuron varrella. Mutta muu assurilaisten sotajoukko leiriytyi tasagolle ja peitti koko maan. Telttoineen ja kuormastoineen he muodostivat v�kirikkaan leirin, ja heid�n lukum��r�ns� oli ylen suuri.
19. Mutta israelilaiset huusivat avuksensa Herraa, Jumalaansa; sill� he olivat menett�neet rohkeutensa, koska kaikki heid�n vihollisensa olivat piiritt�neet heid�t, niin ettei ollut mahdollista p��st� pakoon niiden keskelt�.
20. N�in pysyi Assurin koko sotajoukko, heid�n jalkav�kens�, sotavaununsa ja ratsumiehens�, leiriytyneen� heid�n ymp�rill�ns� kolmekymment� nelj� p�iv��, ja kaikilta Beetyluan asukkailta loppuivat kaikki heid�n vesivarastonsa,
21. ja vesis�ili�t tyhjeniv�t, eiv�tk� he saaneet yhten�k��n p�iv�n� juoda kyllikseen, koska heille annettiin vett� ainoastaan m��r�mitalla.
22. Niin heid�n lapsensa ja vaimonsa menettiv�t rohkeutensa, ja heid�n nuoret miehens� menehtyiv�t janosta ja kaatuivat kaupungin kaduille ja porttik�yt�viin, eik� heiss� en�� ollut mit��n voimaa.
23. Silloin kokoontui kaikki kansa Osiaan ja kaupungin muiden johtajien tyk�, nuoret miehet, vaimot ja lapset, ja he huusivat suurella ��nell� ja sanoivat vanhinten kuullen:
24. "Jumala tuomitkoon teid�n ja meid�n v�lill�mme, koska te olette tehneet meille suuren v��ryyden, kun ette ole ryhtyneet rauhanneuvotteluihin assurilaisten kanssa.
25. Ja nyt ei ole ket��n, joka voisi meit� auttaa, vaan Jumala on myynyt meid�t heid�n k�siins�, niin ett� me n��nnymme heid�n n�htens� janoon ja suureen kurjuuteen.
26. Kutsukaa siis heid�t t�nne ja luovuttakaa koko kaupunki Holoferneen v�en ja kaiken h�nen sotajoukkonsa ry�stett�v�ksi.
27. Sill� meille on parempi joutua heid�n saaliiksensa. Meist� tosin tulee orjia, mutta me saamme kuitenkin j��d� henkiin, eik� meid�n tarvitse omin silmin n�hd� pienokaistemme kuolevan eik� naistemme ja lastemme menehtyv�n.
28. Me vannotamme teit� taivaan ja maan ja Jumalamme ja isiemme Herran kautta, h�nen, joka kostaa meid�n syntimme ja meid�n isiemme syntien mukaan, ettei h�n tekisi n�iden sanojen mukaan, jotka t�n� p�iv�n� ovat puhutut."
29. Ja koko seurakunta puhkesi yhten� miehen� suureen itkuun ja huusi avuksi Herraa Jumalaa suurella ��nell�.
30. Niin Osias sanoi heille: "Olkaa rohkealla mielell�, veljet. Kest�k��mme viel� viisi p�iv��; niiden kuluessa on Herra, Meid�n Jumalamme, k��nt�v� armonsa meid�n puoleemme, sill� ei h�n j�t� meit� kokonansa.
31. Mutta jos n�iden p�iv�in kuluttua apua ei ole meille tullut, niin min� teen teid�n sanojenne mukaan."
32. Sitten h�n p��sti kansan hajaantumaan, kunkin omalle vartiopaikalleen. Niin he meniv�t kaupungin muureille ja torneihin, mutta naiset ja lapset h�n l�hetti heid�t koteihinsa. Ja kaupungissa vallitsi suuri ahdistus.

JUDITIN KIRJA