JUDITIN KIRJA
Luku 8
1. Niin� p�ivin� sai Juudit, Merarin, Ooksin pojan, tyt�r,
kuulla t�m�n. Ooks oli Joosefin poika, t�m� taas Osielin,
t�m� Helkiaan, t�m� Eliaan, t�m� Kelkiaan, t�m�
Eliabin, t�m� Natanaelin, t�m� Salamielin, t�m�
Sarsadin, t�m� Israelin poika.
2. Ja h�nen miehens� Manasse, joka oli h�nen omaa sukukuntaansa
ja sukuansa, oli kuollut ohranleikkuun aikaan.
3. Kun h�n nimitt�in kerran oli pellolla valvomassa lyhteiden sitojain
ty�t�, kohtasi kuumuus h�nen p��t�ns�, ja h�n
joutui vuoteeseen ja kuoli kaupungissansa Beetyluassa. Ja h�net haudattiin
isiens� tyk� Dootaimin ja Baalamonin v�liselle pellolle.
4. Ja Juudit oli el�nyt talossansa lesken� kolme vuotta ja nelj�
kuukautta
5. ja oli rakentanut itsellens� majan talonsa katolle; ja h�n oli pannut
s�kkipuvun lanteillensa, ja h�nen yll�ns� olivat h�nen
leskeysvaatteensa.
6. Ja h�n paastosi leskeytens� aikana joka p�iv�, paitsi sapattien
edellisen� p�iv�n� ja sapatteina ja uusienkuiden edellisen�
p�iv�n� ja uusinakuina ja juhlina ja Israelin huoneen ilop�ivin�.
7. Ja h�n oli kaunis vartaloltaan ja ylen ihana n��lt��n.
Ja h�nen miehens� Manasse oli j�tt�nyt h�nelle kultaa
ja hopeaa ja palvelijoita ja palvelijattaria ja karjaa ja peltoja; ja ne olivat
yh� h�nen hallussansa.
8. Eik� ollut ainoatakaan, joka olisi sanonut h�nest� pahaa sanaa,
sill� h�n oli hyvin jumalinen.
9. Kun Juudit sai kuulla, kuinka katkeria sanoja kansa oli puhunut kaupungin johtajan
edess�, koska se oli menett�nyt rohkeutensa vedenpuutteen t�hden,
ja kun h�n my�s sai kuulla, mit� kaikkea Osias oli kansalle vastannut,
kuinka h�n oli vannonut heille j�tt�v�ns� kaupungin viiden
p�iv�n per�st� assurilaisille,
10. niin h�n l�hetti palvelusneitsyens�, jonka hoidossa koko h�nen
omaisuutensa oli, kutsumaan luokseen kaupunkinsa vanhimmat, Osiaan, Kabriksen
ja Karmiksen.
11. Ja kun n�m� tulivat h�nen tyk�ns�, sanoi h�n
heille: "Kuulkaa minua, te Beetyluan asukkaiden johtajat. Sill� ei ole
oikea se puhe, jonka te t�n��n olette puhuneet kansan edess�,
kun olette Jumalan edess� vannoneet ja vakuuttaneet j�tt�v�nne
kaupungin meid�n vihollisillemme, ellei Herra noiden m��r�ttyjen
p�ivien kuluessa l�het� teille apua.
12. Ja nyt, keit� olette te, kun te t�n� p�iv�n�
olette kiusanneet Jumalaa ja asettuneet Jumalan sijalle ihmisten lasten keskell�?
13. Te koettelette nyt Herraa, Kaikkivaltiasta, mutta ette saa mit��n
tiet��, ette milloinkaan.
14. Kun te ette p��se tunkeutumaan ihmisen syd�men syvyyksiin ettek�
k�sit� h�nen ajatuksiansa ja mielt�ns�, niin kuinka te
voitte tutkia Jumalan, joka n�m� kaikki on tehnyt, ja kuinka voitte
tiet�� h�nen mielens� ja k�sitt�� h�nen
ajatuksensa? �lk��, veljet, koskaan vihoittako Herraa, meid�n
Jumalaamme.
15. Sill� jos h�n ei tahdo meit� auttaa noiden viiden p�iv�n
kuluessa, niin on h�nell� valta suojella meit�, min� p�iv�n�
tahtoo, taikka my�s tuhota meid�t vihollistemme silm�in edess�.
16. Mutta te, �lk�� pakottako Herraa, meid�n Jumaalamme, tekem��n
p��t�ksi�ns�, sill� Jumala ei ole niinkuin ihminen,
ett� h�nt� voitaisiin uhata, eik� niinkuin ihmislapsi, ett�
h�net saataisiin muuttamaan p��t�ksens�.
17. Odottakaamme siis h�nelt� pelastusta ja rukoilkaamme h�nt�
avuksemme, ja h�n kuulee meid�n ��nemme, jos se on h�nelle
otollista.
18. Sill� ei ole miesmuistiin ollut, eik� ole t�n� p�iv�n�,
meid�n keskuudessamme sukukuntaa, ei sukua, ei kyl��, ei kaupunkia,
joka palvelisi k�sintehtyj� jumalia, niinkuin on ollut entisin�
aikoina.
19. Siit� syyst� meid�n is�mme annettiikin alttiiksi miekalle
ja ry�st�lle, ja he k�rsiv�t suuren tappion vihollistemme
edess�.
20. Mutta me emme tunne muuta Jumalaa kuin h�net; sent�hden me toivomme,
ettei h�n ole meit� halveksiva, eik� ket��n, joka kansaamme
kuuluu.
21. Sill� jos meid�n kaupunkimme vallataan, niin koko Juudea kukistuu
ja meid�n pyh�kk�mme ry�stet��n, ja Herra vaatii
meid�n veremme sen h�vitt�misest�.
22. Ja sen, ett� veljemme surmataan ja maan asukkaat vied��n vankeuteen
ja perint�osammme tehd��n autioksi, h�n antaa tulla meid�n
p��mme p��lle, miss� ikin� pakanakansojen keskuudessa
olemmekin orjina, ja me joudumme is�nt�imme loukkauksen ja pilkan alaiseksi.
23. Sill� meid�n orjuutemme ei k��nny hyv�ksi, vaan Herra,
meid�n Jumalamme, antaa sen tulla h�pe�ksi.
24. Ja nyt, veljet, osoittakaamme veljillemme, ett� heid�n henkens�
riippuu meist�, ja ett� pyh�kk� ja temppeli ja alttari on
meid�n varassamme.
25. Paitsi t�t� kaikkea, kiitt�k��mme Herraa, Jumalaamme,
joka koettelee meit�, samoin kuin meid�n isi�mmekin.
26. Muistakaa, mit� h�n teki Aabrahamille, ja kuinka h�n koetteli
Iisakia, ja mit� Jaakobille tapahtui Syyrian Mesopotamiassa, kun h�n
paimensi enonsa Laabanin lampaita.
27. Sill� niinkuin h�n koetteli heit� ainoastaan tutkiakseen heid�n
syd�mi�ns�, niin h�n ei my�sk��n ole rangaissut
meit�; Herra ainoastaan varoitukseksi kurittaa niit�, jotka h�nt�
l�hestyv�t."
28. Niin Osias vastasi h�nelle: "Kaikki, mit� olet sanonut, sin�
olet puhunut ymm�rt�v�isell� syd�mell�. Eik�
ole ket��n, joka voi sanojasi vastustaa.
29. Sill� sinun viisautesi ei ole tullut julki vasta t�n��n,
vaan niin kauan kuin olet el�nyt, on kaikki kansa tuntenut sinun ymm�rryksesi,
kuinka viisasta on kaikki, mit� syd�mesi ajattelee.
30. Mutta kansa on kovin k�rsinyt janosta, ja niin he ovat pakottaneet meid�t
tekem��n, mit� olemme heille sanoneet, ja ottamaan p��llemme
valan, jota emme voi rikkoa.
31. Rukoile siis nyt meid�n puolestamme, koska sin� olet hurskas vaimo,
niin Herra l�hett�� sateen t�ytt�m��n meid�n
vesis�ili�mme, eik� meid�n en�� tarvitse n��nty�."
32. Silloin Juudit sanoi heille: "Kuulkaa minua. Min� teen teon, josta
kerrotaan sukupolvesta sukupolveen kansamme lasten keskuudessa.
33. Asettukaa te t�n� y�n� kaupungin portille: min� kuljen
siit� ulos palvelusneitsyeni kanssa, ja niiden p�ivien kuluessa, joiden
j�lkeen te lupasitte j�tt�� kaupungin vihollisillemme, on
Herra pelastava Israelin minun k�teni kautta.
34. Mutta �lk�� tiedustelko, mit� aion tehd�, sill�
en sano sit� teille, ennenkuin ty�ni on suoritettu loppuun."
35. Niin Osias ja johtajat sanoivat h�nelle: "Mene rauhassa, Herra Jumala
k�yk��n sinun edell�si kostamaan vihollisillemme".
36. Sitten he palasivat takaisin majasta ja meniv�t asemilleen.