JUDITIN KIRJA
Luku 6
1. Kun neuvottelukokousta ymp�r�ivien miesten melu oli tauonnut, sanoi
Holofernes, Assurin sotavoimain ylip��likk�, kaiken muukalaiskansan
kuullen Akiorille ja kaikille mooabilaisille:
2. "Kuka sin� oikein olet, Akior, efraimilaisine palkkalaisinesi, kun
ennustat meid�n kaskuudessamme sellaista kuin t�n��n ja kiell�t
sotimasta Israelin kansaa vastaan, koska heid�n Jumalansa muka suojaa heit�
kilvell��n? Ja kuka muu on Jumala kuin Nebukadnessar? H�n on l�hett�v�
sotavoimansa ja h�vitt�v� heid�t maan p��lt�,
eik� heid�n Jumalansa voi heit� pelastaa.
3. Vaan me, h�nen palvelijansa, ly�mme heid�t niinkuin yhden ainoan
miehen, eiv�tk� he kest� meid�n hevostemme voimaa.
4. Sill� me, h�vit�mme heid�t tulella, ja heid�n vuorensa
juopuvat heid�n verest��n, ja heid�n ketonsa t�yttyv�t
heid�n kuolleistansa; he eiv�t voi meit� vastustaa, vaan tuhoutuvat
t�ydellisesti, sanoo kuningas Nebukadnessar, koko maan herra. Sill�
h�n on sen sanonut, eiv�tk� h�nen sanansa j�� t�yttym�tt�.
5. Mutta sin�, Akior, sin� Ammonin palkkalainen, joka olet puhunut n�m�
sanat v��ryytesi p�iv�n�, et ole en�� n�kev�
minun kasvojani t�st� p�iv�st� alkaen siihen saakka,
kunnes olen kostanut tuolle Egyptist� tulleelle kansalle.
6. Ja silloin minun sotilaiteni miekka ja palvelijoitteni keih�s on l�vist�v�
sinun rintasi, ja sin� kaadut heid�n ly�tyjens� joukkoon,
kun min� palaan.
7. Minun palvelijani viev�t sinut vuoristoon ja j�tt�v�t sinut
johonkin kaupunkiin vuoristotien varrelle,
8. ja sin� saat olla hengiss� siihen asti, kunnes sinut surmataan yhdess�
heid�n kanssansa.
9. Mutta jos sinulla on syd�mess�si se toivo, ettei kaupunkeja valloiteta,
niin �lk��n muotosi olko murheellinen. Olen puhunut, eik�
yksik��n minun sanoistani mene harhaan."
10. Silloin Holofernes k�ski palvelijoitaan, jotka olivat h�nen teltassansa
valmiina palvelukseen, ottamaan kiinni Akiorin ja viem��n h�net
Beetyluaan ja j�tt�m��n h�net israelilaisten k�siin.
11. Niin palvelijat ottivat h�net kiinni ja veiv�t h�net leirin
ulkopuolelle kedolle; ja he meniv�t tasangolta vuoristoon ja tulivat niiden
l�hteiden luo, jotka olivat Beetyluan alapuolella.
12. Mutta kun miehet kaupungista, vuoren huipulta, n�kiv�t heid�t,
tarttuivat he aseisiinsa ja l�htiv�t ulos kaupungista vuoren huipulta.
Ja kaikki linkomiehet miehittiv�t ylh��lle viev�n tien ja
heittiv�t kivi� heid�n p��llens�.
13. Silloin n�m� vet�ytyiv�t suojaan vuoren alapuolelle, sitoivat
Akiorin, j�ttiv�t h�net virumaan vuoren juurelle ja l�htiv�t
herransa luo.
14. Mutta israelilaiset meniv�t kaupungistaan sinne alas, astuivat h�nen
luoksensa ja irroittivat h�nen siteens�. Sitten he veiv�t h�net
Beetyluaan ja asettivat h�net kaupunkinsa johtajien eteen,
15. joina siihen aikaan olivat Osias, Miikan poika, Simeonin sukukunnasta, ja
Kabris, Gotomelin poika, ja Karmis, Melkielin poika.
16. N�m� kutsuivat kokoon kaikki kaupungin vanhimmat; my�skin kaikki
heid�n nuorukaisensa ja vaimot riensiv�t kansankokoukseen. He panivat
Akiorin kaiken v�en keskelle, ja Osias kysyi h�nelt� mit�
oli tapahtunut.
17. Niin h�n vastasi ja ilmoitti heille, mit� Holoferneen neuvottelukokouksessa
oli tapahtunut, ja kaiken, mit� h�n oli puhunut assurilaisten p��miesten
keskuudessa, ja kuinka p�yhkeit� puheita Holofernes oli puhunut Israelin
huonetta vastaan.
18. Silloin kansa lankesi maahan kasvoillensa Jumalan eteen ja huusi sanoen:
19. "Herra, taivaan Jumala, katso heid�n r�yhkeytt�ns�
ja armahda meid�n n�yryytetty� sukuamme, ja katsahda niiden puoleen,
jotka t�n� p�iv�n� ovat sinulle pyhitetyt".
20. Sitten he lohduttivat Akioria ja kiittiv�t h�nt� suuresti.
21. Ja Osias otti h�net seurakunnan kokouksesta kotiinsa ja valmisti pidot
vanhimmille. Ja he huusivat avuksensa Israelin Jumalaa koko sen y�n.