TOBIAN KIRJA
Luku 12
1. Ja Toobit kutsui luokseen poikansa Tobiaan ja sanoi h�nelle: �Katso,
poikani, ett� mies, joka oli sinun matkakumppanisi, saa palkkansa; h�nen
tulee saada v�h�n lis��kin�.
2. H�n vastasi: �Is�, min� voin vahingoitta antaa h�nelle
puolet siit�, mit� olen tuonut mukanani.
3. Sill� h�n on tuonut minut terveen� sinun tyk�si, on parantanut
minun vaimoni, tuonut minun rahani ja samoin parantanut sinut.�
4. Silloin vanhus sanoi: �Sen h�n on ansainnut�.
5. Sitten h�n kutsui tyk�ns� enkelin ja sanoi h�nelle: �Ota
puolet kaikesta, mink� olette mukananne tuoneet�.
6. Mutta t�m� kutsui heid�t molemmat syrj��n ja sanoi
heille: �Ylist�k�� Jumalaa ja kiitt�k�� h�nt�;
antakaa h�nelle kunnia ja kiitt�k�� h�nt� kaikkien
el�vien olentojen edess� siit�, mit� h�n on teille tehnyt.
Hyv� on ylist�� Jumalaa ja korottaa h�nen nime�ns�
ja kunnioittaen julistaa Jumalan tekoja. �lk�� olko hitaat h�nt�
kiitt�m��n.
7. On hyv� pit�� salassa kuninkaan salaisuus, mutta saattaa julki,
kunniaan, Jumalan teot. Tehk�� sit�, mik� hyv� on, niin
paha ei teit� kohtaa.
8. Hyv� on rukous yhdess� paaston, almujenannon ja vanhurskauden kanssa.
Parempi v�h�isen vanhurskaudella kuin paljon v��ryydell�.
Parempi antaa almuja kuin ker�t� kulta-aarteita.
9. Almut pelastavat kuolemasta ja puhdistavat kaikesta synnist�. Jotka almuja
antavat ja vanhurskautta harjoittavat, ne saavat kauan el��,
10. mutta synnintekij�t ovat oman el�m�ns� vihollisia.
11. En tahdo teilt� mit��n salata. Min�h�n sanoin, ett�
on hyv� pit�� salassa kuninkaan salaisuus, mutta saattaa julki,
kunniaan, Jumalan teot.
12. Niinp� siis: kun sin� rukoilit ja niin my�s sinun mini�si
Saara, niin min� vein teid�n rukouksenne Pyh�n eteen, ett�
h�n ne muistaisi; ja kun sin� hautasit kuolleita, niin min� samoin
olin sinun rinnallasi.
13. Ja kun sin� viivyttelem�tt� nousit yl�s ja j�tit
ateriasi menn�ksesi hautaamaan kuolleen, silloin ei sinun hyv� tekosi
j��nyt minulta salaan, vaan min� olin sinun kanssasi.
14. Ja nyt on Jumala l�hett�nyt minut parantamaan sinut ja sinun mini�si
Saaran.
15. Min� olen Raafael, yksi niist� seitsem�st� pyh�st�
enkelist�, jotka esiinkantavat pyhien rukoukset ja jotka astuvat Pyh�n
eteen h�nen kirkkaudessaan.�
16. Silloin molemmat kauhistuivat ja lankesivat kasvoilleen, sill� heid�t
valtasi pelko.
17. Mutta h�n sanoi heille: ��lk�� pelj�tk�:
teill� on oleva rauha; ylist�k�� Jumalaa iankaikkisesti.
18. Sill� en min� ole tullut omasta suosiostani, vaan teid�n Jumalanne
tahdosta. Ylist�k�� siis h�nt� iankaikkisesti.
19. Kaiken t�m�n ajan min� olen ollut teid�n n�kyviss�nne,
mutta min� en ole sy�nyt enk� juonut, te olette n�hneet vain
n�yn.
20. Kiitt�k�� nyt siis Jumalaa, sill� min� nousen h�nen
tyk�ns�, joka on minut l�hett�nyt. Ja kirjoittakaa kirjaan
kaikki, mit� on tapahtunut.�
21. Ja kun he nousivat yl�s, eiv�t he en�� n�hneet h�nt�.
22. Ja he ylistiv�t h�nen suuria ja ihmeellisi� tekojansa, kuinka
Herran enkeli oli heille ilmestynyt.