TOBIAN KIRJA
Luku 10
1. Mutta h�nen is�ns� Toobit luki jokaisen kuluvan p�iv�n.
Ja kun matkaan tarvittavat p�iv�t olivat kuluneet umpeen eik� h�nt�
kuulunut kotiin,
2. niin Toobit sanoi: �Kenties ei heit� ole otettu vastaan? Tai on
Gabael ehk� kuollut, niin ettei kukaan anna h�nelle rahoja?�
3. Ja h�n oli kovin murheissaan.
4. Mutta h�nen vaimonsa sanoi h�nelle: �Poika on joutunut tuhon
omaksi, koska h�n viipyy niin kauan�. Ja h�n alkoi itke�
h�nt� ja sanoi:
5. �Kuinka minua surettaakaan, lapseni, ett� p��stin sinut,
silmieni valon, menem��n!�
6. Mutta Toobit sanoi h�nelle: �Ole vaiti; �l� ole huolissasi,
h�n on terveen�.
7. Vaimo vastasi h�nelle: �Ole vaiti! �l� minua pet�!
Minun lapseni on joutunut tuhon omaksi.� Ja joka p�iv� h�n
meni tielle, jota pitkin poika oli l�htenyt matkalle; p�iv�ll�
h�n ei sy�nyt mit��n, ja y�kaudet h�n itki lakkaamatta
poikaansa Tobiasta, kunnes ne nelj�toista h��p�iv��,
joiden ajaksi Raguel oli vannottanut h�net j��m��n sinne,
olivat loppuun kuluneet. Mutta Tobias sanoi Raguelille: �P��st�
minut menem��n, sill� is�ni ja �itini eiv�t en��
toivo n�kev�ns� minua�.
8. Silloin h�nen appensa vastasi h�nelle: �J�� t�nne
luokseni; min� l�het�n sinun is�llesi tiedon voinnistasi�.
9. Tobias sanoi: �P��st� minut is�ni tyk�.
10. Ja Raguel nousi ja antoi h�nelle h�nen vaimonsa Saaran ja puolet
omaisuudesta: orjia, karjaa ja rahaa.
11. Sitten h�n siunasi heid�t ja l�hetti heid�t matkalle sanoen:
�Taivaan Jumala suokoon teille onnea, lapseni, ennenkuin min� kuolen�.
12. Ja tytt�relleen h�n sanoi: �Kunnioita appivanhempiasi; he
ovat nyt sinun vanhempasi. Toivon kuulevani sinusta hyv��.� Ja
h�n suuteli h�nt�. Ja Edna sanoi Tobiaalle: �Rakas veljeni,
viek��n taivaan Jumala sinut kotiin ja suokoon minun n�hd�
sinulla lapsia tytt�rest�ni Saarasta, ett� min� saisin riemuita
Herran edess�. Katso, min� uskon tytt�reni sinun huomaasi; �l�
tuota h�nelle murhetta.�