JESUS SIIRAKIN KIRJA

Luku 43


1. Korkeuden jalo kunnia on taivaan puhdas vahvuus. Taivaan muoto on kirkas katsella
2. Aurinko noustessansa tulee n�kyviin kuin airut. Ihmetelt�v� ty�ase, Korkeimman tekem�!
3. Keskip�iv�ll� se kuivuttaa maan ja kuka kest�� sen paahdetta?
4. Ahjoa hoidetaan kuumuutta kysyviss� t�iss�, mutta kolmin verroin aurinko paahtaa vuoria. Se henkii tulisia h�yryj� ja l�hett�� valons�teit�, jotka huikaisevat silm�t.
5. Suuri on Herra, joka on sen tehnyt, ja h�nen sanojensa voimasta se kiit�� rataansa.
6. Ja kuu! Se noudattaa aina aikaansa ollakseen aikojen n�ytt�j� ja ajanjaksojen merkki.
7. Kuusta otetaan juhla-aikain merkki, se on valonantaja joka vajenee oltuaan t�ysi.
8. Kuukaudella on nimi kuun mukaan; vaihdellessaan se ihmetelt�v�sti kasvaa. Se on merkinantaja korkeuden sotajoukoille, loistaen taivaanvahvuudella.
9. T�htien kirkkaus on taivaan ihanuus, s�teilev� kaunistus Herran korkeuksissa.
10. Pyh�n sanojen mukaan ne asettuvat j�rjestykseen eiv�tk� vartiopaikoillansa v�sy.
11. Katso sateenkaarta ja ylist� sen Luojaa: se on helottaessaan ylen ihana.
12. Se kaartuu kirkkauden piirin� yli taivaan; Korkeimman k�det ovat sen j�nnitt�neet.
13. H�nen k�skyll��n saa �kisti lumen satamaan, ja nopeasti h�n iskee alas tuomionsa salamat.
14. Siksi aukenevat h�nen varastohuoneensa, ja pilvet lent�v�t niist� ulos kuin linnut.
15. Valtasuuruudessaan h�n antaa pilville voiman, ja raekivet sy�ksyv�t kappaleina alas.
16. Ja kun h�n astuu esiin, j�rkkyv�t vuoret, h�nen tahdostansa etel� tuulee.
17. Maata vapisuttaa h�nen ukkosensa jylin� ja pohjan puhuri ja py�rremyrsky. H�n sirottaa alas lunta niinkuin lent�vi� lintusia, ja lumituisku on niinkuin laskeutuva hein�sirkkaparvi.
18. Sen kaunista valkoisuutta silm� ihmettelee, ja sen satamisesta syd�n h�mm�styy.
19. Ja kuuraa h�n vuodattaa maahan kuin suolaa; j��tyneen� siit� tulee kuin neulank�rki�.
20. Kylm� pohjatuuli puhaltaa, ja vesi kovettuu j��ksi. Kaikkiin vesipaikkoihin asettuu j��, ja vesi pukeutuu kuin panssariin.
21. Herra kuluttaa vuoret ja paahtaa er�maan ja k�rvent�� vihannan ruohon kuin tuli.
22. Kaikkea parantamaan nousee pian sumu; kaste laskeutuu ja antaa virvoitusta paahteen j�lkeen.
23. Aivoituksensa mukaan h�n tyynnytti valtameren ja istutti siihen saaria.
24. Meren purjehtijat kertovat sen vaaroista, ja me ihmettelemme, mit� korvaamme kuulevat.
25. Ja siin� on k�sitt�m�tt�mi� ja ihmetelt�vi� luomuksia: kirjava moninaisuus kaikkinaisia el�vi�. luotuja merihirvi�it�.
26. H�nen voimastaan menestyy, mit� h�n tarkoittaa, ja h�nen sanansa kautta on kaikella olemuksensa.
27. Paljon voimme puhua, mutta loppuun emme p��se; ja meid�n sanojemme loppusumma on: H�n on kaikki kaikessa.
28. Kuinka me kykenisimme h�nt� ylist�m��n, sill� h�n itse on suurempi kuin kaikki h�nen tekonsa?
29. Pelj�tt�v� on Herra ja ylen suuri, ja h�nen valtasuuruutensa on ihmeellinen
30. Ylist�k�� herraa korottaen h�nen kiitostansa, niin paljon kuin voitte, sill� viel� suurempi h�n on. Korottakaa h�nen kiitostansa yh� voimallisemmin, �lk��k� v�syk�, sill� loppuun asti ette p��se.
31. Kuka on h�net n�hnyt, niin ett� voisi kyllin kertoa? Ja kuka taitaa julistaa h�nen suuruuttansa, niinkuin h�n on?
32. Paljon on salattuja asioita, suurempia kuin n�m�; sill� v�h�n me olemme n�hneet h�nen t�ist�ns�.
33. Sill� Herra on tehnyt kaiken, ja hurskaille h�n on antanut viisauden.
JESUS SIIRAKIN KIRJA