JUDITIN KIRJA

Luku 16


1. Ja Juudit sanoi: "Helist�k�� vaskirumpuja minun Jumalani kunniaksi, ylist�k�� Herraa kympaaleilla. Viritt�k�� h�nelle uusi virsi, korottakaa ja avuksi huutakaa h�nen nime�ns�.
2. Sill� Herra on Jumala, joka lopettaa sodat. H�n pelasti minut leiriins� kansan keskelle vainoojieni k�dest�.
3. Assur tuli vuorilta pohjoisesta, tuli sotajoukkojensa kymmentuhansin. Niiden paljous tukkesi tulvapurot ja niiden ratsut peittiv�t kukkulat.
4. H�n aikoi polttaa minun alueeni surmata minun nuorukaiseni miekalla ja maahan murskata minun imev�iseni, ottaa saaliiksi minun pienet lapseni ja ry�st�� minun neitsyeni.
5. Herra, Kaikkivaltias, tuhosi heid�t naisen k�dell�.
6. Sill� ei heid�n sankarinsa kaatunut nuorukaisten iskusta, eiv�t ly�neet h�nt� titaanien pojat, eiv�tk� kookkaat j�ttil�iset h�neen k�siksi k�yneet vaan Juudit, Merarin tyt�r, lamautti h�net kasvojensa kauneudella.
7. Sill� h�n riisui ylt��n leskeytens� puvun korottaaksensa Israelin sorretut, h�n voiteli kasvonsa hajuvoiteella,
8. kiinnitti hiuksensa p��koristeella ja puki ylleen liinaisen puvun hurmataksensa h�net.
9. H�nen paula-anturansa kiinnittiv�t itseens� miehen silm�n, ja h�nen kauneutensa vangitsi h�nen sielunsa. Miekka katkaisi h�nen kaulansa.
10. Persialaiset kauhistuivat h�nen rohkeuttansa, ja h�nen uljuutensa t�ytti meedialaiset pelolla.
11. Silloin minun sorrettuni puhkesivat riemuun, ja minun heikkoni suuresti iloitsivat. Mutta nuo toiset joutuivat pelon valtaan: he korottivat ��nens� ja pakenivat.
12. Nuorten �itien pojat pistiv�t heid�t kuoliaaksi, ja niinkuin karanneita orjia he heit� surmasivat. Minun Herrani sotajoukko tuhosi heid�t.
13. Min� veisaan Jumalalleni uuden virren: Herra, sin� olet suuri ja kunnioitettava, ihmeellinen v�kevyydess�, voittamaton.
14. Sinua palvelkoon kaikki sinun luomakuntasi; sill� sin� sanoit, ja se tapahtui, sin� l�hetit henkesi, ja se rakensi; ei ole ket��n, joka voi sinun ��nt�si vastustaa.
15. Sill� vuoret j�rkkyv�t perustuksiltaan yhdess� vetten kanssa, ja kalliot sulavat niinkuin vaha sinun kasvojesi edess�. Mutta niille, jotka sinua pelk��v�t, niille sin� olet armollinen.
16. Sill� pieni on jokainen uhri suloiseksi tuoksuksi, ja ylen halpa on kaikki rasva sinulle polttouhriksi; mutta joka Herraa pelk��, se on aina suuri.
17. Voi pakanoita, jotka nousevat minun kansaani vastaan! Herra, Kaikkivaltias, on rankaiseva heit� tuomion p�iv�n�; h�n antaa tulen ja matojen sy�d� heid�n lihansa, niin ett� he tuskasta vaikeroitsevat iankaikkisesti."
18. Mutta kun he olivat tulleet Jerusalemiin, rukoilivat he Jumalaa; ja sittenkuin kansa oli puhdistanut itsens�, uhrasi se polttouhrinsa ja vapaaehtoiset uhrinsa ja lahjansa.
19. Mutta Juudit lahjoitti temppelille kaikki Holoferneen astiat, jotka kansa oli h�nelle antanut, ja my�s k�rp�sverkon, jonka h�n oli ottanut itsellens� Holoferneen makuuhuoneesta, h�n antoi lahjaksi Jumalalle.
20. Ja kansa piti juhlaa Jerusalemissa pyh�k�n edustalla kolme kuukautta, ja Juudit viipyi heid�n luonansa.
21. Mutta t�m�n ajan kuluttua itsekukin palasi omaan kotiinsa; ja Juudit l�hti Beetyluaan, jonne h�n edelleen j�i omaisuuttansa hoitamaan. Ja h�n oli kaiken loppuik�ns� suuresti kunnioitettu koko maassa.
22. Ja monet halusivat h�nt� vaimoksensa, mutta siit� p�iv�st� alkaen, jona h�nen miehens� Manasse kuoli ja tuli otetuksi isiens� tyk�, h�n ei koko elinaikanansa yhtynyt ainoaankaan mieheen.
23. H�n saavutti hyvin korkean i�n, sataviisi vuotta, ja eli vanhuutensa p�iv�t miehens� talossa. Ja h�n vapautti palvelusneitsyens�. H�n kuoli Beetyluassa, ja h�net haudattiin miehens� Manassen luolahautaan.
24. Ja Israelin heimo suri h�nt� seitsem�n p�iv��. Mutta ennen kuolemaansa h�n jakoi omaisuutensa miehens� Manassen kaikille l�himmille sukulaisille ja omille l�himmille sukulaisillensa.
25. Ja niin kauan kuin Juudit eli, ei kukaan en�� h�irinnyt israelilaisia, eik� pitk��n aikaan h�nen kuoltuansakaan. Amen.