JUDITIN KIRJA

Luku 10


1. Kun h�n oli lakannut huutamasta avuksi Israelin Jumalaa ja lopettanut kaikki n�m� sanat,
2. Nousi h�n yl�s maasta, kutsui luokseen palvelusneitsyens� ja astui alas siihen huoneeseen, jossa h�nen oli tapana oleskella sapatteina ja juhlap�ivin�ns�.
3. Ja h�n pani pois s�kkipuvun, johon h�n oli ollut pukeutuneena, ja riisui ylt��n leskeysvaatteensa. Viel� h�n pesi ruumiinsa vedell� ja voiteli sen kalliilla voiteella, j�rjesti p��ns� hiukset ja pani siihen p��koristeen ja pukeutui juhlavaatteisiinsa, joita h�n miehens� Manassen el�ess� oli kantanut.
4. Ja pani paula-anturat jalkaansa ja otti jalkak��dyt, rannerenkaat, sormukset, korvarenkaat ja kaikki muut koristuksensa. N�in h�n koristautui ylen ihanaksi hurmatakseen kaikkien miesten silm�t, jotka h�net n�kiv�t.
5. Ja palvelusneitsyelleen h�n antoi leilin viini� ja ruukun �ljy�, t�ytti laukun ohra - ja viikunakakuilla ja puhtailla leivill� ja k��ri sitten kaikki astiansa huolellisesti vaatteeseen ja s�lytti ne h�nen kannettaviksensa.
6. Sitten he l�htiv�t Beetyluan portille ja tapasivat Osiaan sek� kaupungin vanhimmat, Kabriksen ja Karmiksen, seisomassa siell�.
7. Mutta kun he n�kiv�t h�net - h�nen kasvonsa olivat nimitt�in muuttuneet ja h�nen yll��n oli toinen puku - niin he ihmetteliv�t suuresti h�nen kauneuttansa ja sanoivat h�nelle:
8. "Isiemme Jumala antakoon sinulle armonsa, niin ett� voisit toteuttaa aikomuksesi Israelin lasten ylpeydeksi ja Jerusalemin korotukseksi". Ja h�n rukoili Jumalaa
9. ja sanoi heille: "K�skek�� aukaisemaan minulle kaupungin portti, niin min� l�hden ulos t�ytt�m��n sit�, mist� minun kanssani olette puhuneet". Ja he antoivat nuorille miehille k�skyn aukaista h�nelle, niinkuin h�n oli sanonut.
10. N�m� tekiv�t niin. Sitten Juudit l�hti, palvelijatar mukanansa. Mutta kaupungin miehet seurasivat katseillaan h�nt� siihen asti, kunnes h�n oli tullut vuoren juurelle ja kulkenut halki laakson, jolloin he eiv�t en�� h�nt� n�hneet.
11. Niin he kulkivat suoraan laakson poikki, kunnes h�net kohtasi assurilaisten etuvartio.
12. Silloin n�m� pid�ttiv�t h�net ja kysyiv�t: "Kenen v�ke� olet? Ja mist� tulet? Ja minnek� olet matkalla?" H�n vastasi: "Min� olen hebrealaisten tytt�ri�, mutta olen karannut pois heid�n tyk��ns�, koska heid�t annetaan teid�n saaliiksenne.
13. Ja min� aion menn� Holoferneen, teid�n sotajoukkonne ylip��lik�n, tyk� ilmoittamaan h�nelle totuuden: min� osoitan h�nelle tien, jota h�nen on kuljettava saadakseen haltuunsa koko vuoriston, menett�m�tt� ainoatakaan sielua miehist�st��n taikka yht�k��n, jossa el�v� henki on."
14. Kun miehet kuulivat h�nen sanansa ja kun he tarkastelivat h�nen kasvojansa, havaiten h�net ihmetelt�v�n kauniiksi, niin he sanoivat h�nelle:
15. "Sin� olet pelastanut henkesi tulemalla kiiruusti meid�n herramme luo. Mene siis nyt h�nen telttaansa, me annamme sinulle saattajia, jotka j�tt�v�t sinut h�nen k�siins�.
16. Ja kun tulet h�nen eteens�, niin �l� pelk�� syd�mess�si, vaan ilmoita h�nelle se, mink� sanoit, ja h�n on osoittava sinulle hyvyytt�."
17. Niin he valitsivat keskuudestaan sata miest� saattamaan h�nt� ja h�nen palvelusneitsytt��n, ja n�m� veiv�t h�net Holoferneen teltalle.
18. Ja v�ki alkoi juosta kokoon leiriss�, sill� tieto h�nen saapumisestaan oli levinnyt telttoihin. Ja he tulivat ja asettuivat h�nen ymp�rilleen, kun h�n siin� seisoi Holoferneen teltan ulkopuolella, kunnes t�lle oli ilmoitettu h�nest�.
19. Ja he ihmetteliv�t h�nen kauneuttansa ja ihmetteliv�t israelilaisia h�nen t�htens�. Ja he sanoivat toinen toisellensa: "Kuka voi halveksia t�t� kansaa, jolla on keskuudessaan t�m�nkaltaisia naisia? Ei ole viisasta j�tt�� heist� eloon ainoatakaan, sill� jos heid�t p��stet��n vapaiksi, niin he voivat viekkaudella lumota koko maan."
20. Sitten tulivat Holoferneen henkivartijat ja kaikki h�nen palvelijansa ulos ja veiv�t Juuditin sis�lle telttaan.
21. Ja Holofernes oli lep��m�ss� vuoteellaan k�rp�sverhon alla, joka oli valmistettu purppuraharsosta, mihin oli kudottu kultaa, smaragdeja ja jalokivi�.
22. Kun h�nelle oli ilmoitettu Juuditin tulosta, meni h�n teltan esihuoneeseen, ja h�nen edell��n kannettiin hopealamppuja.
23. Mutta kun Juudit tuli h�nen ja h�nen palvelijainsa eteen, ihmetteliv�t kaikki h�nen kasvojensa kauneutta. Ja Juudit osoitti h�nelle kunnioitusta langeten kasvoilleen maahan, mutta palvelijat nostivat h�net yl�s.

JUDITIN KIRJA