ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
Luku 1
1. Sittenkuin makedonialainen Aleksander, Filippuksen poika, joka oli lähtenyt
liikkeelle kittiläisten maasta, oli voittanut persialaisten ja meedialaisten
kuninkaan Dariuksen, tuli hän kuninkaaksi tämän sijaan - ennen
hän oli ollut Kreikan kuninkaana.
2. Hän kävi monta sotaa, valloitti linnoitukset ja surmautti kuninkaat.
3. Hän tunkeutui maan ääriin asti ja sai saalista lukuisilta
kansoilta. Kun nyt maa oli kukistettuna hänen edessään, kävi
hän ylpeäksi, ja hänen sydämensä paisui.
4. Hän kokosi ylen vahvan sotajoukon ja vallitsi maita, kansoja ja valtakuntia,
ja ne tulivat hänelle veronalaisiksi.
5. Mutta sen jälkeen hän joutui tautivuoteelle, ja kun hän tunsi
kuolevansa,
6. kutsui hän luoksensa kaikki ylhäisimmät palvelijansa, jotka
nuoruudesta asti olivat yhdessä kasvatetut hänen kanssaan, ja jakoi
vielä eläessään heille valtakuntansa.
7. Aleksander kuoli hallittuaan kaksitoista vuotta,
8. ja hänen palvelijansa saivat vallan, kukin alueellansa.
9. Ja he ottivat kaikki hänen kuolemansa jälkeen kuninkaanarvon, ja
samoin heidän poikansa heidän jälkeensä, monet vuodet. Ja
he tekivät paljon pahaa maassa.
10. Heistä polveutui syntinen vesa, Antiokus Epifanes, kuningas Antiokuksen
poika; hän oli ollut panttivankina Roomassa, ja hän tuli kuninkaaksi
sadantena kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena kreikkalaisten
hallituskautta.
11. Siihen aikaan nousi Israelista jumalattomia miehiä, ja he saivat monet
puolelleen puhuen: "Lähtekäämme ja tehkäämme liitto
pakanain kanssa, jotka ovat ympärillämme. Sillä siitä asti
kuin me heistä erosimme ovat meitä kohdanneet monet onnettomuudet."
12. Tämä puhe oli heille mieleen.
13. Ja eräät kansasta olivat valmiit lähtemään kuninkaan
tykö; hän antoi heille vallan ottaa käytäntöön
pakanain menot.
14. Niin he rakensivat Jerusalemiin rakennuksen ruumiinharjoituksia varten pakanain
tavan mukaan.
15. Ja he toimituttivat itselleen esinahan ja luopuivat pyhästä liitosta,
yhtyen pakanoihin ja myyden itsensä pahaa tekemään.
16. Kun Antiokus näki valtansa lujittuneen, mieli hän päästä
myös Egyptin kuninkaaksi, tullakseen siten kahden valtakunnan kuninkaaksi.
17. Hän hyökkäsi Egyptiin vahvalla sotajoukolla, vaunuilla, norsuilla
ja ratsumiehillä sekä suurella laivastolla
18. ja kävi sotaa Ptolemaiosta, Egyprin kuningasta, vastaan. Mutta Ptolemaios
kääntyi hänen edestään pakoon, ja moni kaatui lävistettynä.
19. He valloittivat Egyptin linnoitetut kaupungit, ja hän sai Egyptistä
saalista.
20. Kun Antiokus oli voittanut Egyptin, niin hän kääntyi takaisin
vuonna 143 ja lähti Israelia ja Jerusalemia vastaan, johdossaan vahva sotajoukko.
21. Hän röyhkeydessään pyhäkköön, otti kultaisen
alttarin ja lampunjalan sekä kaikki siihen kuuluvat kalut,
22. näkyleipäpöydän, kannut ja maljat ja kultaiset suitsutusastiat,
esiripun, seppeleet ja kultaisen koristuksen temppelin etuseinältä
ja kuori pois kaiken metallipäällyksen.
23. Hän otti kullan ja hopean ja kallisarvoiset astiat; hän otti myös
kätketyt aarteet, mitä vain löysi.
24. Ja otettuaan kaiken hän läksi omaan maahansa. Vielä hän
pani toimeen verilöylyn ja lausui suuria herjauksia.
25. Silloin tuli suuri suru Israeliin, kaikkiin sen paikkakuntiin,
26. ja päämiehet ja vanhimmat huokailivat, neitsyet ja nuorukaiset
olivat voimattomat, ja naisten kauneus katosi.
27. Jokainen ylkä viritti valituslaulun, ja morsian kammiossaan murehti.
28. Maa vapisi asukastensa tähden, ja koko Jaakobin huone peittyi häpeään.
29. Kaksi vuotta sen jälkeen kuningas lähetti ylimmäisen veronkantajan
Juudan kaupunkeihin; hän tuli Jerusalemiin vahva sotajoukko mukanansa.
30. Ja hän puhui heille kavalasti rauhallisia sanoja, niin että he
uskoivat häntä. Mutta äkkiarvaamatta hän hyökkäsi
kaupungin kimppuun, tuotti sille suuren tappion ja surmautti paljon väkeä
Israelissa.
31. Ja ryöstettyään kaupungin hän poltti sen tulella ja
repi maahan sen talot ja muurit sen ympäriltä.
32. He veivät vangeiksi naiset ja lapset ja anastivat karjan.
33. Daavidin kaupungin he varustivat suurella ja vahvalla muurilla ja vahvoilla
torneilla, niin että siitä tuli heille linnoitus.
34. Sitten he sijoittivat sinne syntistä väkeä, jumalattomia
miehiä, jotka sinne linnoittautuivat.
35. Ja he varasivat sinne aseita ja ruokatarpeita ja panivat sinne Jerusalemista
keräämänsä saaliin. Siitä linnasta tuli suuri paula.
36. Ja siitä tuli paikka, josta pyhäkköä väijyttiin,
ja Israelin paha vastustaja kaikeksi ajaksi.
37. Ja he vuodattivat viatonta verta pyhäkön ympärillä ja
he saastuttivat pyhäkön.
38. Silloin pakenivat heidän tähtensä Jerusalemin asukkaat ja
siitä tuli muukalaisten asuinsija. Se tuli vieraaksi omille vesoillensa,
ja sen lapset jättivät sen.
39. Sen pyhäkkö tuli autioksi kuin erämaa, sen juhlat muuttuivat
murheeksi, sen sapatit pilkaksi, sen kunnia halveksumiseksi.
40. Niin suuri kuin oli ollut sen kunnia, oli nyt sen häpeä, ja sen
ylevyys muuttui murheeksi.
41. Ja kuningas antoi käskyn koko valtakunnallensa, että kaikkien
oli oltava yksi kansa,
42. ja että jokaisen oli luovuttava omista tavoistansa; ja kaikki pakanakansat
alistuivat kuninkaan käskyyn.
43. Myös moni israelilainen mielistyi hänen jumalanpalvelukseensa
ja uhrasi epäjumalille ja saastutti sapatin.
44. Sitten kuningas lähetti sanansaattajia viemään käskykirjeet
Jerusalemiin ja Juudan kaupunkeihin, että heidän tuli noudattaa tapoja,
jotka olivat maalle vieraita,
45. tauota uhraamasta polttouhreja, teurasuhreja ja juomauhria pyhäkössä
ja saastuttaa sapatit ja juhlat,
46. ja tahrata pyhäkkö ja pyhät,
47. rakentaa uhrikukkuloita, pyhiä lehtoja ja epäjumalanhuoneita ja
uhrata sikoja ja muita saastaisia eläimiä,
48. ja jättää poikalapsensa ympärileikkaamattomiksi, tahrata
sielunsa kaikella, mikä oli saastaista ja iljettävää, ja
niin
49. unhottaa laki ja muuttaa kaikki sen säädökset.
50. Ja ken ei tehnyt kuninkaan käskyn mukaan, se oli rangaistava kuolemalla.
51. Kaikki nämä hän julistutti valtakunnalleen. Ja hän asetti
tarkastusmiehet koko kansalle ja käski Juudan kaupunkien uhrata, kunkin
kohdaltansa.
52. Ja useat kansasta liittyivät heihin, kaikki ne, jotka olivat valmiit
hylkäämään lain. He saivat aikaan pahaa maassa
53. ja pakottivat israelilaiset lymyämään piilopaikkoihin, mihin
ikinä pääsivät.
54. Viidentenätoista päivänä kislev-kuuta vuonna 145 he
pystyttivät "hävityksen kauhistuksen" alttarille, ja kaikkialle
Juudan kaupunkeihin he rakensivat uhrikukkuloita,
55. ja he uhrasivat talojen ovilla ja kaduilla.
56. Ja lainkirjat, jotka he löysivät, he repivät rikki ja polttivat
tulessa.
57. Ja jos joltakin löydettiin liiton kirja, tai jos joku pitäytyi
lakiin, hänet tuomitsi kuninkaan julistus kuolemaan.
58. Niin he valtaansa käyttäen menettelivät kaupungeissa Israelia
vastaan, kuukausi kuukaudelta niitä vastaan, jotka tavattiin.
59. Ja kuukauden kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä
he uhrasivat epäjumalanalttarilla, joka oli pystytetty polttouhrialttarille.
60. Ja vaimot, jotka olivat ympärileikkauttaneet lapsensa, he tappoivat,
niinkuin oli käsketty,
61. hirttäen tällöin pienet lapset äitiensä kaulaan;
heidän kotiväkensä sekä miehet, jotka olivat toimittaneet
ympärileikkauksen, he niinikään tappoivat.
62. Mutta monet Israelista pysyivät vahvoina ja päättivät
lujasti olla syömättä mitään saastaista.
63. He tahtoivat mieluummin kuolla kuin sastuttaa itsensä ruuilla ja häväistä
pyhää liittoa. Ja niin he menettivät henkensä.
64. Ja ylen suuri viha painoi Israelia.